KUNNAT SOMESSA

Olen valmentanut useita kuntia Suomessa ja keskustellut vielä useampien kunnanjohtajien ja tiedottajien kanssa kuntien nykytilanteesta sosiaalisessa mediassa. Edelleen kuulen samoja argumentteja siihen, miksi kunnan A ei tarvitse olla somessa ja että tärkeintähän on, että siellä somessa ylipäätänsä ollaan. "Meillä on niin pieni kunta, että tavoitamme ihmiset maitotiskillä" - tavoitat siis ne henkilöt, jotka haluavat tulla sinulle juttelemaan, mutta eikö olisi hyvä tavoittaa myös ne, jotka eivät satu olemaan maitotiskillä samaan aikaan tai nostaa kuntaimagoa myös matkailijoiden keskuudessa? 

Tässä muutamia havaintoja kuntien someviestinnästä. 

Kunta A käyttää somekanavia tiedottamiseen, ei vuorovaikutukselliseen viestintään. Kunta A ei myöskään vastaa viesteihin eikä kommenteihin. Somekanavat tarjoavat kunnille loistavan kanavan kuntalaisten osallistamiseen ja vuoropuheluun, mitä kuntalakikin korostaa. Todellinen vuorovaikutus kuntalaisten kanssa jää kuitenkin hyvin vähäiseksi. 

Harmillisen usein perustaidot someviestintään on hankittu sisäisillä koulutuksilla tai Facebook-sivun luonti on jätetty kunnan A sihteerin osaamisen varaan. Sihteeri sitten opettaa muutkin käyttämään Facebookia. Väitän, että tälläiset "koulutukset" eivät tuo tuloksia someviestinnässä. Kaiken pitäisi lähtä liikkeelle somestrategiasta ja kohderyhmän määrityksestä. Ei siitä, että kunnan A sihteeri perustaa Facebook-sivut ja näyttää mihin kohtaan tekstiä kirjoitetaan.

Kun kysyn kunnalta A, onko heillä somestrategiaa tai ohjeistusta someen, vastaus on hyvin usein, että ollaan me vähän jotain mietitty. Eli ei ole. Kunnollinen somestrategia puuttuu  suurimmalla osalla kunnista. Somestrategissa määritellään viestinnän tavoitteet ja ketä viestinnällä tavoitellaan, joten strategian laatiminen ja jalkauttaminen pitäisi olla  someviestinnän lähtökohta. Näin ei useinkaan ole, sillä usein Facebook-sivut perustetaan ensin ja sitten vasta mietitään, että mitä tehdään. Tässäkin asiassa on toki poikkeuksia ja joskus somestrategian laatiminen ennen viestinnän käynnistämistä ei onnistu. 

Usein valmennuksissa käymme läpi myös vastuu-alueita ja yhteisiä toimintatapoja. Usein someviestintä on jäänyt yhden henkilön varaan eikä hän välttämättä ehdi tuottamaan sisältöä aktiivisesti tai vastaamaan yksin kaikkiin viesteihin. Someviestintä koetaan todella kuormittavaksi eikä sen hyötyjä nähdä. Kun tämä yksittäinen henkilö on lomalla, somekanavat eivät päivity. Tai jos hänellä on kiire, Facebookiin linkataan nopeasti joku tapahtumakutsu kunnan sivuilta. Ilman, että sisältöä oikeasti suunniteltaisiin tai siihen panostettaisiin.

Ei myöskään riitä, että kunnan A kunnanjohtajalla on Twitterissä 1500 seuraajaa tai että kunnajohtaja on aktiivinen Facebookissa. Se on henkilöbrändäämistä, ei kunnan virallista viestintää. Se on toki hyvä lähtökohta, mutta  kunnan viestintä ei  voi perustua yhden henkilön varaan. Kunnanjohtaja ei yksin voi vastata sekä kunnan virallisista kanavista, kirjaston kanavista ja liikuntapalveluiden kanavista. Kunnanjohtajien virat eivät myöskään yleensä ole eläkevirkoja. Mitä käy kun kunnanjohtaja vaihtaa työpaikkaa? Entäs toimiiko kunnanjohtajan henkilökohtainen profiili kriisiviestinnässä tai jos kunnanjohtaja sattuu olemaan lomalla? Tästä syystä on tärkeää, että kunnissa valmennetaan aktiivisesti someviestintään ja rohkaistaan työntekijöitä someen. 

On kuitenkin hienoa huomata, että kunnatkin panostavat entistä enemmän someviestintään, hyvänä esimerkkinä mm. Kotkan kaupunki, joka on laatinut some-etiketin luottamushenkilöille sekä Puolangan kunta, joka osaa ottaa someviestinnän haltuun huumorilla. On myös positiivista huomata, että kunnat huomioivat myös luottamushenkilöiden merkityksen someviestinnässä ja positiivisen kuntamielikuvan luonnissa. 

- Jenni Ahokas