Olen valmentanut useita kuntia
Suomessa ja keskustellut vielä useampien kunnanjohtajien ja tiedottajien kanssa
kuntien nykytilanteesta sosiaalisessa mediassa. Edelleen kuulen samoja
argumentteja siihen, miksi kunnan A ei tarvitse olla somessa ja että tärkeintähän
on, että siellä somessa ylipäätänsä ollaan. "Meillä on niin pieni
kunta, että tavoitamme ihmiset maitotiskillä" - tavoitat siis ne
henkilöt, jotka haluavat tulla sinulle juttelemaan, mutta eikö olisi hyvä
tavoittaa myös ne, jotka eivät satu olemaan maitotiskillä samaan aikaan tai
nostaa kuntaimagoa myös matkailijoiden keskuudessa?
Tässä muutamia havaintoja kuntien someviestinnästä.
Kunta A käyttää somekanavia
tiedottamiseen, ei vuorovaikutukselliseen viestintään. Kunta A ei myöskään
vastaa viesteihin eikä kommenteihin. Somekanavat tarjoavat kunnille
loistavan kanavan kuntalaisten osallistamiseen ja vuoropuheluun, mitä
kuntalakikin korostaa. Todellinen vuorovaikutus kuntalaisten kanssa jää
kuitenkin hyvin vähäiseksi.
Harmillisen usein perustaidot
someviestintään on hankittu sisäisillä koulutuksilla tai Facebook-sivun
luonti on jätetty kunnan A sihteerin osaamisen varaan. Sihteeri sitten opettaa
muutkin käyttämään Facebookia. Väitän, että tälläiset "koulutukset"
eivät tuo tuloksia someviestinnässä. Kaiken pitäisi lähtä liikkeelle
somestrategiasta ja kohderyhmän määrityksestä. Ei siitä, että kunnan A sihteeri
perustaa Facebook-sivut ja näyttää mihin kohtaan tekstiä kirjoitetaan.
Kun kysyn kunnalta A, onko heillä somestrategiaa tai ohjeistusta someen, vastaus on hyvin usein, että ollaan me vähän jotain mietitty. Eli ei ole. Kunnollinen somestrategia puuttuu suurimmalla osalla kunnista. Somestrategissa määritellään viestinnän tavoitteet ja ketä viestinnällä tavoitellaan, joten strategian laatiminen ja jalkauttaminen pitäisi olla someviestinnän lähtökohta. Näin ei useinkaan ole, sillä usein Facebook-sivut perustetaan ensin ja sitten vasta mietitään, että mitä tehdään. Tässäkin asiassa on toki poikkeuksia ja joskus somestrategian laatiminen ennen viestinnän käynnistämistä ei onnistu.
Usein valmennuksissa käymme läpi myös vastuu-alueita
ja yhteisiä toimintatapoja. Usein someviestintä on jäänyt yhden henkilön varaan
eikä hän välttämättä ehdi tuottamaan sisältöä aktiivisesti tai vastaamaan yksin
kaikkiin viesteihin. Someviestintä koetaan todella kuormittavaksi eikä sen hyötyjä
nähdä. Kun tämä yksittäinen henkilö on lomalla, somekanavat eivät päivity. Tai
jos hänellä on kiire, Facebookiin linkataan nopeasti joku tapahtumakutsu kunnan
sivuilta. Ilman, että sisältöä oikeasti suunniteltaisiin tai siihen
panostettaisiin.
Ei myöskään riitä, että kunnan A
kunnanjohtajalla on Twitterissä 1500 seuraajaa tai että kunnajohtaja on
aktiivinen Facebookissa. Se on henkilöbrändäämistä, ei kunnan virallista
viestintää. Se on toki hyvä lähtökohta, mutta kunnan viestintä ei
voi perustua yhden henkilön varaan. Kunnanjohtaja ei yksin voi vastata
sekä kunnan virallisista kanavista, kirjaston kanavista ja liikuntapalveluiden
kanavista. Kunnanjohtajien virat eivät myöskään yleensä ole eläkevirkoja. Mitä
käy kun kunnanjohtaja vaihtaa työpaikkaa? Entäs toimiiko kunnanjohtajan
henkilökohtainen profiili kriisiviestinnässä tai jos kunnanjohtaja sattuu
olemaan lomalla? Tästä syystä on tärkeää, että kunnissa valmennetaan
aktiivisesti someviestintään ja rohkaistaan työntekijöitä someen.
On kuitenkin hienoa huomata, että kunnatkin panostavat entistä enemmän someviestintään, hyvänä esimerkkinä mm. Kotkan kaupunki, joka on laatinut some-etiketin luottamushenkilöille sekä Puolangan kunta, joka osaa ottaa someviestinnän haltuun huumorilla. On myös positiivista huomata, että kunnat huomioivat myös luottamushenkilöiden merkityksen someviestinnässä ja positiivisen kuntamielikuvan luonnissa.
- Jenni Ahokas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti